tiistai 5. marraskuuta 2013

Galtbystä länteen




Vesikasveihin
kadonnut tyttö, vanhus
uskossaan vahva.
                      
              






Kirjasta

3 kommenttia:

  1. Voi, mulla on tämän kanssa vähän vaikeuksia. Vanha aika on upeasti kirjoitettu, mutta henkilöt Karenia lukuunottamatta ovat jotenkin sumua, ja uusi aika on kovin päälleliimattua, eikä edes kovin kiinnostavaa. Ja saaresta ja murhasta ja tunnelmasta tulee mieleen Miehet jotka vihaavat naisia, kokoajan, vaikka Parkkinen kirjoittaakin tuhat kertaa paremmin. No mutta, vielä on kirjaa vähän jäljellä.
    (Tämä on mulle vaikea paikka koska Rakastan Maxia niin)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mulle Sebastian oli vaikea hahmo, räpsyripsissään. Huomasin tuntevani kärsimättömyyttä nykyajan kuvauksen osioissa, mutta kuitenkin ja kaikesta huolimatta, kun laskin kirjan käsistäni, niin halusin rakastaa sitä.
    (Mikä on paljastavaa arvioperusteista, joitakin vain haluaa rakastaa: epäilyksistä, kupruista ja harhapoluista huolimatta.)
    (Oho, poistin vahingossa oman kommentin. Tässä se on taas.)

    VastaaPoista