Voi hitto. Mulla on joku 150 sivua jäljellä enkä ole kauhean innoissani vaikka koko ajan haluaisin olla. Tai siis on tietysti hyvä ja kattava ja suuri kirja mutta jokin ei vaan osu muhun, en tiedä mitä puuttuu ja tunnen itseni ihan urpoksi kun taidan olla ainoa joka jää tästä jotenkin ulkopuolelle.
Mulle upposi täysin. Koin hykerryttävänä, joskin myös masentavana yliopistomaailman tarkkanäköisen kuvauksen näin systeemissä sisäpuolella olevana. Samoin tää oli mulle ensimmäinen kotimainen suuren mittakaavan lukuromaani, joka suomalaisen sotahistorian sijaan keskittyi (dystooppiseen?) lähitulevaisuuteen. Musta tää kiinnittyi kerronnallaan hienosti sekä laajoihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin että henkilöhahmojen mikrokokemukseen tavalla, joka toi mieleen jotkut (mulle) suuret jenkkikertojat, kuten Jonathan Franzenin. Vai tuleeko jollekulle muulle mieleen vastaavankaltaisia suomalaisia romaaneja? Mulle ei äkkiseltään tule, voi toki olla vaan oman rajoittuneisuuden luoma perspektiiviharha. Näin Valtosen romaanin myös hyvin elokuvallisena: Hollywood-versiota odotellen.
Niin siis juuri tuo, että olen kaikesta IHAN samaa mieltä ja silti jotain puuttuu. No mutta, luen nyt ensin loppuun, palaan siis asiaan, ehkä osaan sitten eritellä ajatukseni paremmin.
No luin, ja loppua kohden tunnelma kyllä tiivistyi ja otti mukaansa. Mutta ei tämä silti ihan semmoinen täysin mun kirja ollut, vaikkakin sen kaikki ansiot ymmärrän ja tunnustan :)
Voi hitto. Mulla on joku 150 sivua jäljellä enkä ole kauhean innoissani vaikka koko ajan haluaisin olla. Tai siis on tietysti hyvä ja kattava ja suuri kirja mutta jokin ei vaan osu muhun, en tiedä mitä puuttuu ja tunnen itseni ihan urpoksi kun taidan olla ainoa joka jää tästä jotenkin ulkopuolelle.
VastaaPoistaMulle upposi täysin. Koin hykerryttävänä, joskin myös masentavana yliopistomaailman tarkkanäköisen kuvauksen näin systeemissä sisäpuolella olevana.
VastaaPoistaSamoin tää oli mulle ensimmäinen kotimainen suuren mittakaavan lukuromaani, joka suomalaisen sotahistorian sijaan keskittyi (dystooppiseen?) lähitulevaisuuteen. Musta tää kiinnittyi kerronnallaan hienosti sekä laajoihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin että henkilöhahmojen mikrokokemukseen tavalla, joka toi mieleen jotkut (mulle) suuret jenkkikertojat, kuten Jonathan Franzenin.
Vai tuleeko jollekulle muulle mieleen vastaavankaltaisia suomalaisia romaaneja? Mulle ei äkkiseltään tule, voi toki olla vaan oman rajoittuneisuuden luoma perspektiiviharha.
Näin Valtosen romaanin myös hyvin elokuvallisena: Hollywood-versiota odotellen.
Niin siis juuri tuo, että olen kaikesta IHAN samaa mieltä ja silti jotain puuttuu. No mutta, luen nyt ensin loppuun, palaan siis asiaan, ehkä osaan sitten eritellä ajatukseni paremmin.
VastaaPoistaNo luin, ja loppua kohden tunnelma kyllä tiivistyi ja otti mukaansa. Mutta ei tämä silti ihan semmoinen täysin mun kirja ollut, vaikkakin sen kaikki ansiot ymmärrän ja tunnustan :)
VastaaPoista