tiistai 28. huhtikuuta 2015

Jotain toista

 
Vaivaantumatta
panematta halvalla
pelotta haluun.

          **** 

5 kommenttia:

  1. Pelotta haltuun, kyllä.

    Eka puoliaika oli musta melkein nerokas, hyvin rytmitetty ja sanoi paljon, mutta toisessa kyllä intensiteetti laski, ja koko hommaan tuli vähän semmoinen terapiatekstin maku, että aihe ja se miten se käsiteltiin oli suunnattu kirjoittajalla itselleen enemmän kuin katsojalle.

    Mutta kokonaisuutena silti ehdottomasti positiivinen. Ja huikea uusi tuttavuus tuo Ida Kuningas.

    VastaaPoista
  2. Mä tykkäsin rakenteesta ja omakohtaisuuden illuusiosta. Enkä kokenut toista näytöstä lainkaan intensiteetin laskuna. Sen sijaan tää herätti seurueessani vilkkaan jälkipuinnin, mikä on aina merkki siitä, että jokin meissä lähti liikkeelle.

    VastaaPoista
  3. Mulle tuo omakohtaisuuden illuusio on vähän vaikea käsite. Miten se siis eroaa omakohtaisuudesta / näytelmästä (fiktiosta) joka on omakohtainen?

    Toinen puoliaika ei musta sanonut enää mitään uutta, ts. mitään mitä ei jo sanottu ekalla puoliajalla, ihan ekaa kohtausta, ohjaajan ja johtajan välistä keskustelua lukuunottamatta. Ja vähän jäi lopussa auki se ihan kirkkain ajatus, mitä haluttiin sanoa, että se jäi sen toiston alle. Mikä se johtoajatus susta oli?

    VastaaPoista
  4. Vähän kuin Knausgårdin autofiktio, me kuvitellaan pääsevämme sen pään sisään vaikka kuitenkin kaikki on sanallistamisen kautta suodatettua ja värittynyttä. Näin tän samalla tavalla: tekijän kokemusmaailma tuodaan näennäisesti esiin mutta kuitenkin sen esitykseksi muuttaminen irrottaa sen todesta fiktioksi. Todellisuudella ei ole väliä, vaan sen representaatiolla, joka ei ole kiinni todellisuudessa.

    Musta se toi raikkaalla tavalla uudenlaisen suoran tavan ja näkökulman seksuaalisuuden ja halun käsittelyyn. Lähtökohtasesti mun makuuni ei ole mitään väsyneempää kuin seksi aiheena tai esitystä esittämisestä tai esityksen tekemisestä. Tässä molemmat toteutettiin raikkaasti.

    VastaaPoista
  5. Selvä. Jotain tuollaista saatoin ajatella mutta en osannut muotoilla sitä järkevästi, tai juuri ollenkaan.
    Ja tuosta kaikesta olen ihan samaa mieltä. Musta se vain toimi kirkkaammin alussa kuin lopussa.

    Mä olen kyllä tykännyt monesta esityksestä esityksen tekemisestä. Esim. Koneesta, mitä tosi moni vihasi.

    VastaaPoista